RAKASTAVASSA SUHTEESSA YKSILÖKSI

Ihminen on luotu sekä suhteessa eläväksi että yksilönä toimivaksi. Olemme aina suhteessa johonkin: itseemme, toisiin ihmisiin, ympäristöön (luontoon ja maailmankaikkeuteen) ja/tai Jumalaan. Samalla, kun tiedostamme, ettei kukaan ei pärjää eikä tule toimeen omillaan, tehtävämme on kasvaa itsenäiseksi yksilöksi, joka toteuttaa omaa ainutlaatuista kutsumustaan. Yksilöksi tulemista ja omana itsenä vahvistumista auttaa rakastava ympäristö, mikä puolestaan edellyttää suhteessa elämistä. Ratkaiseva alku kasvulle on kotiympäristö ja vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus. Rakastavassa sylissä ja ymmärtävän katseen alla lapsi saa ”luvan” ja rohkeutta varttua omana itsenään.

Täydellisesti nähdyksi tuleminen on kuitenkin mahdollista vain suhteessa kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Luojaan. Syvimmässä mielessä yksilö syntyy tässä yhteydessä, kun Jumala kirkastaa hänelle kasvonsa – kasvot jotka säteilevät juuri hänelle, rakastavat juuri häntä omana itsenään ja auttavat juuri häntä hänen henkilökohtaisessa elämäntilanteessaan. Tämä syvimmätkin tarpeet näkevä ja niihin vastaamaan kykenevä rakkaus sisältää voiman, jonka varassa ihminen uskaltaa ja jaksaa seistä omilla jaloillaan. Rakkaus, joka näkee yksilön miljardien muiden joukossa ja joukosta, kertoo vastaansanomattomasti ihmisen arvosta. Suuri Jumala sanoo pienelle ihmiselle: Minä näen sinut, minä autan sinua, minä pelastan sinut, minä annan henkeni sinun puolestasi.

Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. (Jes. 43:1)

Jumalan ja ihmisen välinen suhde on tärkeä itsenäistymisen mahdollistaja niin aikuiselle kuin lapselle: Hän, joka on minua ja mahdollisuuksiani suurempi ja kaikkivoipa rakkaus, on sitoutunut minuun. Hän seisoo vierelläni, hän ei jätä eikä hylkää minua, vaikka olisin kuinka heikko ja epäonnistunut. Hän antaa anteeksi mieltäni raskauttavat synnit ja vapauttaa rangaistuksen pelosta. Täysin nähdyksi, armahdetuksi ja autetuksi tuleminen valaa sisäistä turvallisuutta, joka luo lempeyttä omaa puutteellisuutta ja toisten rajallisuutta kohtaan. Se synnyttää sisäisesti vapaan ihmisen ja auttaa solmimaan ihmissuhteita, joissa molemmat osapuolet toimivat yhdessä itsenäisinä yksilöinä toisiinsa ripustautumatta.

Ihmisen yhteys Jumalaan on merkittävä myös kasvatustehtävän kannalta. Sen varassa aikuinen voi itse kasvaa vanhempana sekä tukea lasta kohti tasapainoista itsenäisyyttä ja terveitä ihmissuhteita. Horjumaton, rinnalla seisova ja samalla kertaa tilaa antava rakkaus, vajaastikin toteutuessaan, rohkaisee lasta ajattelemaan ja kokemaan asioita itse. Kasvatuksen tavoitteena on myös lapsen omakohtainen Jumala-suhde ja siinä kasvaminen, sillä se antaa turvallisen pohjan kasvatuksen lopullista päämäärää, lapsen autonomiaa, ajatellen: Täydellisen rakkauden suoja kasvattaa lasta yksilöksi, joka haluaa ja uskaltaa ottaa vastuuta omasta elämästä sekä tukea toisten hyvinvointia.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.