Poukkien lähetystervehdys 2/2023

JO JOUTUI ARMAS KESÄ

 

 

Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen. (Ps. 34:9)

 

Suvivideo

Näin kesäkuun alkaessa – Suomessa omenapuiden ja Japanissa hortensioiden kukkiessa – haluamme toivottaa kaikille lukijoillemme hyvää ja siunattua kesää! Teemme sen juuri valmistuneen kesävideon myötä. Kyseessä on järjestyksessään kolmas Tokion Suomi-kirkolle ”tilattu” suomalaisia vuodenaikoja kuvaava video. Suomenkielinen video on nimeltään ’Jo joutui armas kesä’. Nimi viittaa rakkaaseen suvivirteen, mikä herättänee odotuksen kesän suomasta valosta ja levosta, mistä puolestaan japaninkielisen videon nimi’Natsu no hikari to yasumi’ kertoo. Aikaisemman talvi- ja kevätvideon tapaan kesävideossakin on musiikkia ja raamatunlauseita. Lisäksi se sisältää suvivirren 571 neljä ensimmäistä säkeistöä, jotka voit laulaa videon myötä yksin tai yhdessä ”karaokena”! Suomenkielisen version löydät tästä linkistä: https://youtu.be/y9Z6FBZqg5g ja japaninkielisen videon näet täältä: https://youtu.be/dTay6GWNG0c

Suvivirren on kääntänyt japaniksi Suomi-kirkon lähetystyöntekijä Hiroaki Yoshimura, josta hänelle suuret kiitokset!

Liitämme kesätervehdykseemme Päivin lähetysblogin (24.6.2011), joka kertoo suvivirteen liittyneistä ajatuksista ajalta, jolloin opetimme sitä itse Suomi-kirkolla. Blogi on samana vuonna, jolloin vietimme Japanissa ahdistavan kuumaa kesää sähkön säännöstelyn keskellä, mikä seurausta keväällä maata kohdanneesta tsumanista ja Fukushiman ydinonnettomuudesta.

”Suvi taivaan on loppumaton” – japanilaiselle painajainenko?

Aloitimme suvivirren harjoittelun Suomi-kirkon suomenkielen piireissä. Tarkoituksena on oppia se heinäkuuksi, jolloin pidetään kesäjuhla, samaa paatii. Suomalaisille suvivirsi ilmentää kaikkea sitä hyvää, minkä miellämme kesään: luonnon heräämistä, auringon valoa ja lämpöä, kukkien kauneutta, lintujen laulua, laineiden liplalusta, lepoa. Lyhyesti sanottua: talven pimeyden, kylmyyden, ankeuden ja kuoleman vastakohtaa. On ymmärrettävää verrata Pohjolassa taivasta siihen, mitä suvi parhaimmillaan voi tarjota ihmiselle maan päällä.

Saattaa olla kuitenkin varomatonta kehua japanilaiselle taivasta loppumattomana suvena Siionin kanteleen sanoin (443:4). Tämä saattaa synnyttää ahdistavan ja näännyttävän kuvan taivaasta. Japanissa nimittäin kesää ei odoteta yhtä innokkaasti kuin pitkän talven pimeässä Suomessa.

Nipponin saarilla kesän aloittaa sadekausi, jolloin kosteusprosentti nousee nopeasti ensimmäisten taifuuneitten myötä 70, 80 ja 90 prosenttiin. Sadekausi, tsuyu, on mitä tarpeellisin riisinviljelyn kannalta, mutta ihmisen mukavuutta se ei lisää. Päinvastoin silloin on entistä tarkemmin huolehdittava paikkojen ja säilytettävien vaatteiden puhtaudesta, jotta homeitiöt eivät innostuisi liikaa. Tsuyun tihkusateita seuraa kesän paahde. Samalla kun lämpötila nousee päälle kolmenkymmenen, kosteusprosentti pysyy korkeana.

Ennätyskuuman viime kesän jälkeen japanilaiset miettivät huolestuneina edessä olevaa kesää. Huolta ei vähennä maassa alkanut sähkön säännöstely. Maaliskuisen maanjäristys-tsunami-ydinvoimalakatastrofin seurauksena maan 54 ydinvoimalasta on tällä hetkellä käytössä vain 17. Viidentoista prosentin vähennykseen tähtääviin sähkönsäästötalkoisiin joukolla mukaan lähteneet japanilaiset miettivät, kuinka selviäisivät vähemmällä ilmastointilaitteiden käytöllä.

Ahdistavan hikinen ja kostea kesä ei siis houkuttele suloisella lämmöllä. Kesä ei ilahduta myöskään valoisuudella. Yöt ovat pimeitä ympäri vuoden, ja nyt, sähkön säästämisen vuoksi, kadut entistä pimeämpiä. Kukkaloisto sen sijaan kuuluu kesään, vaikka kesä ei merkitsekään erityistä luonnon heräämistä. Tokiolaiset esimerkiksi voivat ihastella erilaisia kukkaistuksia läpi talven.

”Ikuisen suven suloisuuden” sijasta japanilaista voi puhutella Jesajan (49:10) kirjan kuvaus taivaaseen päässeistä: ”Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano, ei heitä ahdista helle eikä auringon polte, sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen.” Me suomalaiset lähetystyöntekijät tarvitsemmekin viisautta kertoa kirkkoon tuleville taivaasta, jossa ei ole valon ja vaihteen varjoa. ”Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa” (Ilm. 25:5).