HYVIÄ UUTISIA (osa 1)

 

– Rohkaisua rukoustehtävään ja rukoustaisteluun lasten puolesta heidän hyväkseen

 

 

 

 

Lupaus

Minkä muun suurenkaan kansan jumalat ovat yhtä lähellä omaa kansaansa kuin Herra, meidän Jumalamme? Hän on meitä lähellä aina, kun me häntä rukoilemme. (5. Moos. 4:7)

  

Hyviä uutisia rukoilevalle vanhemmalle* (osa 1)

Rukouksesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja, mutta lasten puolesta rukoilemisesta vähän. Vai onko silmiisi kenties osunut sellainen? Jo aikaisemmin mainitsemani Stormie Omartianin kirja Rukoilevan vanhemman voima on tervetullut poikkeus. Vaikka luterilaisena en kaikkia kirjan painotuksia allekirjoitakaan, iloitsen siitä konkretiasta, jolla Omartian innostaa harjoittamaan ja harjoittelemaan esirukousta. Haluan yhdessä hänen kanssaan rohkaista murehtivia vanhempia, väsähtäneitä opettajia, huolestuneita kummeja ja surevia isovanhempia esirukoukseen seuraavilla hyvillä uutisilla.

Hyvä uutinen no 1

Sinun ei tarvitse pelätä lapsen puolesta. Lapsen elämää ei nimittäin tarvitse jättää sattuman eikä itsesi varaan, vaan voit luovuttaa sen Jumalan käteen. Näin teki Vanhan testamentin Hannakin. Muistamme, kuinka hän rukoili itselleen lasta ja saatuaan pojan luovutti hänet Jumalalle eli vei hänet temppeliin pappi Eelin kasvatettavaksi. Hanna sanoi:

”Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle mitä pyysin. Nyt minä luovutan hänet Herralle. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan.” Sitten he kumartuivat rukoilemaan Herraa.

(1. Sam. 1: 27-28)

Tällä en tarkoita, että meidän pitäisi jättää lapsemme esimerkiksi jonkun seurakunnan työntekijän kasvatettavaksi, vaan että voimme luovuttaa lapsemme Jumalalle pyhässä kasteessa ja päivittäisessä rukouksessa.

Rukoilemme

Rakas Jumala, Sinä muistutat meitä aikuisia tänään, että meidän ei tarvitse pelätä lasten elämän puolesta. Kehotat meitä pelkäämisen sijaan tuomaan lapset luoksesi, jotta saisit siunata heitä. Kiitos, että saamme laskea heidät kasteessa syliisi! Kiitos, että saamme kantaa lapset myös yhteisessä rukouksessa luoksesi! Johdata heitä kulkemaan sinun ominasi sitä tietä, mikä sinulla on varattuna heitä varten. Aamen.

 

* Muistathan: Olemme kaikki vanhempia aikuisina – eli ikämme ja kokemuksemme puolesta vanhempia kuin lapset – vaikka emme olisikaan biologisia vanhempia, kasvattivanhempia, sijaisvanhempia tai isovanhempia.